Näin saat autopilotista kaiken hyödyn irti.

Kalibroinnin perusteiden ja merkityksen ymmärtäminen

Paina painiketta ja suuntaa kotiin.
Monille meistä autopilotin perimmäinen tarkoitus on helpottaa elämää hauskanpidon jälkeen. Nykyaikaiset pilotit pystyvät kuitenkin paljon muuhunkin, erityisesti tiukoissa paikoissa.

Ensi näkemältä voi vaikuttaa siltä, että nykypäivän autopilotit eivät ole juuri muuttuneet vuosien varrella: niissä on yksinkertainen monitoiminäyttö ja muutamia painikkeita, jotka muodostavat käyttöliittymän. Niiden pinnan alla piilevä tekniikka on kuitenkin huomattavasti kehittyneempää kuin ennen, ja ne pystyvät paljon muuhunkin kuin vain ohjaamaan venettä suoraan tyvenessä.

Viestintäjärjestelmät ovat kehittyneet merkittävästi, sillä entistä edistyksellisempi signaalien jakelu antureiden ja prosessorien välillä on parantanut tehokkuutta.

”Monet käyttäjistä ajattelevat, että autopilotin tarkoituksena on huolehtia tylsästä osuudesta eli veneen suoraan ohjaamisesta, mistä on toki paljon hyötyä. Eräs autopilotin hyödyllisimmistä toiminnoista on kuitenkin sen kyky korjata suuntaa niin, ettei vene ajaudu pois kurssilta”, selittää Simradin® tuoteasiantuntija Tonnes Haavarsen.

”Kuvittele, että olet ajamassa veneelläsi leveän joen rannalta toiselle veden virratessa reittisi poikki. Ajelehtimisen estotoiminnon ansiosta pääset haluamaasi paikkaan joen toiselle puolelle ilman, että ajaudut pois reitiltä. Tällaisessa tilanteessa pilotti ohjaa suoraan maan suhteen ja kompensoi reitin poikki kulkevien virtausten vaikutukset. Tämä toiminto on erityisen tärkeä silloin, kun on vältettävä ajautumista matalille alueille tai kohti kiviä tai ankkuripaikkoja.”

Nykypäivän autopilotit tarjoavat elektronisen vastineen lisäkäsiparille, sillä ne pitävät oikean suunnan haastavassa merenkäynnissä, niissä on ajelehtimisen estotoiminnot ja niiden automaattiset ohjauskuviot voivat suorittaa sarjan tarkkoja käännöksiä.

Näiden toimintojen paras mahdollinen hyödyntäminen edellyttää kuitenkin sitä, että varmistetaan perusasioiden olevan kunnossa ja ymmärretään muutamia autopilottien keskeisiä toimintaperiaatteita.

”Käyttäjän näkökulmasta näkyvimmät muutokset ovat näyttöjen pienentyminen ja värinäytöt”, selittää tuotepäällikkö Eirik Hovland. ”On mielenkiintoista, että yleisesti käytetyt algoritmit kehitettiin jo aikaa sitten, ja ne ovat kestäneet hyvin aikaa vaativissa olosuhteissa. Eniten muutoksia on tapahtunut kompassi- ja anturitekniikassa. Ennen esimerkiksi käytettiin magneettista kompassia, mutta nyt käytetään puolijohdeantureita ja joissakin tapauksissa GPS-kompassia.

”Parempien näyttöjen ja laajemman integraation ansiosta tilanne ja ympäristö on helpompi visualisoida, jolloin joitakin autopilotin toimintoja voi hyödyntää entistä tehokkaammin”, sanoo Eirik. ”Myös pumppuihin ja virrankulutukseen on tehty parannuksia, jotka eivät näy päällepäin. Muutokset ovat tapahtuneet samalla tavalla kuin autoissa. Konepellin alle emme juurikaan näe, ja autolla ajetaan pitkälti samaan tapaan kuin aina ennenkin, mutta niiden toiminnassa ja suorituskyvyssä on tapahtunut selkeitä edistysaskeleita.

”Autoissa kaikki laitteet on kytketty ja kalibroitu, ja ne ovat valmiina käyttöön. Puhelimen synkronointia lukuun ottamatta käyttäjän ei tarvitse tehdä mitään määrityksiä. Veneiden kanssa tilanne on toinen.

”Huolimatta siitä, että monet venevalmistajat ovat erittäin hyviä varmistamaan, että järjestelmät on kalibroitu ja määritetty oikein, omistaja ei pidä sitä itsestäänselvyytenä. Keskeisten laitteiden kalibrointi on olennainen lähtökohta missä tahansa veneessä, oli kyseessä sitten pieni tai suuri vene tai purje- tai pikavene.”

On selvää, että nykypäivän elektroniikasta on merkittävää hyötyä, mutta sen etuja on vaikea hyödyntää, jos pilottia ja kompassia ei ole määritetty oikein alusta alkaen. Jotta autopilotista saadaan kaikki hyöty irti, on ensin ymmärrettävä hieman paremmin järjestelmän toimintaa, sen käyttäjältä edellyttämiä asioita ja ennen kaikkea sen oikeanlaista määrittämistä.

Tärkeintä on kalibrointi

”Huonosti tehty kalibrointi tai sen jättäminen kokonaan tekemättä on yleinen ongelma”, toteaa Eirik. ”Näemme usein huonosti säädettyjä autopilotteja, mutta olemme myös huomanneet, että omistajien odotukset vaihtelevat suuresti. Osalle heistä riittää, että pilotti ohjaa veneen suurin piirtein heidän haluamaansa suuntaan, kun taas toiset edellyttävät siltä puolen asteen tarkkuutta.”

Vaadittu tarkkuustaso riippuu ymmärrettävästi pilotin käyttötarkoituksesta, mutta vaatimusten kummassakin ääripäässä noudatetaan samaa periaatetta. Kompassin kalibrointi on olennainen lähtökohta omistajan edellyttämästä tarkkuustasosta riippumatta.

Kompassin kalibrointi

”On tärkeää varmistaa, ettei kompassi ole lähellä mitään suurta metalliesinettä, kuten moottoria. Kompassi kannattaa myös asentaa lähelle veneen keskiosaa”, sanoo Eirik. ”Varmista, ettei kompassin lähellä ole metalliesineitä. Olemme lennättäneet insinöörejä pitkien matkojen taakse selvittämään ongelmaa, joka johtui vain siitä, että kompassin vieressä oli työkalupakki!”

Kompassin kalibrointi on nykyään helppoa. Käyttöoppaassa selitetään, miten automaattinen kalibrointitila määritetään, mutta periaatteessa siinä on kyse vain siitä, että veneellä ajetaan muutamia ympyröitä tasaisella nopeudella. Tämä kumoaa magneettikentässä esiintyvät poikkeamat.

Onko autopilottiin tehtävä muita säätöjä kalibroinnin lisäksi?

Selvitä ensin, pysyykö pilotti suorassa kurssissa. Tämä on testattava useilla eri nopeuksilla, erityisesti jos kyseessä on pintaliukurunkoinen vene, sillä sen ominaisuudet voivat muuttua nopeuden mukaan.

”Jos veneellä on vaikeuksia säilyttää sama suunta, tarkista ohjausjärjestelmä”, sanoo Tonnes. ”Mikään määrä kalibrointisäätöjä ei korjaa ohjausjärjestelmässä olevaa välystä. Jos kyseessä on hydraulijärjestelmä, varmista, ettei järjestelmässä ole ilmakuplia. Mekaanisissa järjestelmissä on varmistettava, ettei järjestelmässä ole löysää.”

”On myös erittäin tärkeää tarkistaa peräsinkulma-anturijärjestelmä. Varmista, ettei siinäkään ole löysää tai välystä, sillä se vaikuttaa autopilotille takaisin välitettäviin tietoihin.

”Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, miten anturijärjestelmä on asennettu. Ihannetapauksessa se on suorassa kulmassa peräsinvarteen nähden, sillä se takaa parhaiten lineaarisen palautteen. Toisin sanoen aina kun peräsinvarsi liikkuu asteen, anturiyksikkö mittaa sen asteen liikkeeksi. Jos anturijärjestelmää ei ole asennettu suoraan kulmaan, pilotti pystyy silti kompensoimaan ja kalibroimaan palautesignaalit ja yhdistämään ne peräsinvarren toimintaan. Asentaminen suoraan kulmaan pienentää virheiden ja epäselvyyksien mahdollisuutta.”

”Kompassin kalibroinnin jälkeen voidaan kalibroida peräsinanturi ja sitten autopilotin parametrit rungon dynamiikan huomioimiseksi”, sanoo Eirik. ”Tällainen kalibroinnin hienosäätö on edellyttänyt aikaisemmin jonkin verran kokemusta, jotta sen on pystynyt tekemään oikein. Nykypäivän laitteissa tämä voidaan kuitenkin tehdä automaattisella kalibrointitoiminnolla, mikä helpottaa prosessia huomattavasti.”

Eirik Hovland

Tuotepäällikkö

Norjan Egersundissa työskentelevä Hovland on kokenut purjehtija ja moottoriveneilijä. Hänellä on sekä vapaa-ajan että kaupallisiin autopilotteihin liittyvää asiantuntemusta. Aluksi autopilottien ohjelmistokehittäjänä työskennelleestä Hovlandista tuli myöhemmin järjestelmäinsinööri, ja hänen työtehtäviinsä kuului pääasiassa autopilottijärjestelmien validointia.

Tonnes Haavarsen

Tuoteasiantuntija

Haavarsen on työskennellyt alalla vuodesta 1978 lähtien, ja hänellä on laajaa tietämystä autopilottijärjestelmistä. Hän on päässyt seuraamaan alan huomattavaa kehitystä. Hänkin työskentelee Norjassa pääasiassa vapaa-ajan ja kaupallisten autopilottien tekniikan parissa.